Mitä käy pienille ja yleishyödyllisille palveluntuottajille?

Tamperelainen uutisoi tänään palvelutalokaupasta. Yli 130-vuotias tamperelainen järjestö myy ympärivuorokautisen palveluasumisen yksikön suuren terveysjätin konsernille, jolla on jo nyt Pirkanmaalla erittäin merkittävä asema sote-palvelujen tuottajana.

Tämä on surullinen kehityssuunta. Pirkanmaan hyvinvointialueen valtuusto hyväksyi marraskuussa monituottajuusohjelman, jonka "toimeenpanossa pyritään mahdollistamaan kaiken kokoisten toimijoiden edellytykset tuottaa hyvinvointialueen tarvitsemia laadukkaita palveluita." Todellisuudessa kuitenkin hyvinvointialue on asettanut niin matalan maksukaton, että sen alla pysyminen on äärimmäisen vaikeaa pienille palveluntuottajille. Lopputuloksena järjestöpohjaiset toimijat sekä pienet yritykset voivat joutua luopumaan palvelujen tuottamisesta ja mahdollisesti myymään palvelunsa suurille terveysjäteille. Suurilla kansainvälisillä yrityksillä on aivan eri mittakaavan taloudelliset puskurit, jotka mahdollistavat niille riskinoton sekä myös hintakilpailuun lähtemisen. Jos palveluhankinnoissa mennään pelkkä hintalappu edellä ja laatu jää toissijaiseksi, tarkoittaa se pahimmillaan ostopalvelujen keskittymistä terveysjäteille ja palveluntuottajakentän yksipuolistumista.

Järjestö- ja säätiöpohjaisten palveluntuottajien osalta unohtuu usein se, että kyseessä on palvelu, jonka mahdolliset tuotot ohjataan yleishyödylliseen toimintaan. Järjestöillä on myös usein lakisääteisen palveluntuotannon lisäksi voittoatavoittelematonta mielekästä toimintaa, jota ne pystyvät tuomaan esimerkiksi palveluasumisen lisäksi ikäihmisten arkeen. Järjestöillä on vuosien, jopa sadan vuoden kokemus palvelujen kehittämisessä, ihmislähtöisessä työssä ja vapaaehtoistoiminnan edistämisessä. Tämä osaaminen pahimmillaan hukataan, jos pienillä toimijoilla ei ole enää mahdollista pysyä mukana palveluntuotannossa.

On hyvin mahdollista, että tänään uutisoitu palvelutalokauppa järjestöltä terveysjätille ei jää viimeiseksi. Kentällä tilanne koetaan äärimmäisen vaikeana ja palveluita tarvitsevien ihmisten etu on koettu muuttuneen toissijaiseksi suhteessa palvelujen karsimiseen ja hintojen polkemiseen.

Hyvinvointialueen on pidettävä kiinni siitä, että pienillä, yleishyödyllisillä ja järjestöpohjaisilla toimijoilla on jatkossa mahdollisuus olla mukana tuottamassa ostopalveluja. Yksi ratkaisu tämän varmistamiseksi on korostaa entistä paremmin laadun näkökulmaa ostopalvelujen kriteeristössä. Laadun seurantaan tulisi löytää yhteistyöllä oleelliset laatua lisäävät tekijät ja niille helposti seurattavat mittarit. Ennen kaikkea palveluntuotannon kokonaisuudessa on palattava kaikista tärkeimpään, eli ihmiseen ja parhaan mahdollisen hoivan turvaamiseen.