Tasa-arvo ei ole valmis. Päinvastoin, tasa-arvo on ottanut takapakkia.

Naisten tasa-arvoista asemaa ja ihmisoikeuksia on alettu kyseenalaistaa sekä maailmalla että Suomessa. Eri puolilla maailmaa aktivoitunut anti-gender -liike vastustaa aggressiivisesti sukupuolten tasa-arvoa, naisten ja tyttöjen sekä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia. Naisten tulisi olla kotona pysyviä synnytyskoneita, joilla ei ole päätösvaltaa omasta elämästään tai vartalostaan.

Suomessa ongelma on vuodesta toiseen naisiin kohdistuva väkivalta. Suomi on EU:n toiseksi turvattomin maa naiselle. Suomessa naisista 57% on kokenut fyysistä väkivaltaa, seksuaaliväkivaltaa tai uhkailua. Puolet suomalaisnaisista on kokenut parisuhteessa henkistä väkivaltaa ja miltei 30% on kokenut vainoa elämänsä aikana. 16% suomalaisista naisista on joutunut raiskauksen uhriksi. Naiset kokevat miehiä useammin sekä vakavaa että toistuvaa väkivaltaa (Tilastokeskus 2023).

Työelämässäkin on paljon korjattavaa. Yle uutisoi 4.3. naisten ja miesten palkkaeroista. Uutisen mukaan tilastot osoittavat, että Suomessa miehet ansaitsevat lähes poikkeuksetta enemmän kuin naiset – myös silloin, kun koulutus ja pätevyys ovat täysin samat. Tilastot kertovat myös, että naiset saavat jo uran ensi vuosina keskimäärin matalampaa palkkaa samalla tutkinnolla ja alalla kuin miehet.

Kaikesta tästä huolimatta toivon, että vielä jonain päivänä oikeus turvaan, tasa-arvoiseen työuraan ja ihmisoikeuksiin ei katso sukupuolta. Ja tämän puolesta meidän on tehtävä työtä arjessa ja kaikilla päätöksenteon tasoilla.

Hyvää naistenpäivää!

Hesari kirjoitti perjantaina 21.2. sote-palveluista otsikolla ”Sote-kriisi vai pelkkää propagandaa?” Jutussa käsitellään hoitoon pääsyä, hoidon jatkuvuutta ja erikoissairaanhoitoa. Pienesti käsiteltiin myös ikäihmisten palveluasumista.

Jälleen sosiaalipalvelujen tilanne jäi täysin sivuosaan. Pirkanmaalla sosiaalipalvelujen palvelutarpeen arvioitiin pääsy on kestänyt pahimmillaan vuoden. Eli ihminen ei saa edes arviointia avuntarpeelleen säntillisessä ajassa.

Mitä sosiaalipalvelut sitten ovat? Niiden kautta on mahdollista saada apua esimerkiksi mielenterveys- ja päihdeongelmien takia tai työttömyyden ja muiden arjen ongelmien aiheuttamissa vaikeuksissa. Ne ovat lastensuojelua ja sijaishuoltoa. Sosiaalipalvelut hoitavat myös erityisryhmien, kuten iäkkäiden ja vammaisten asumispalveluja.

Moni ihminen ei koskaan elämänsä aikana tarvitse sosiaalipalveluita, erityisesti jos elämänhallinta, turvaverkot ja toimeentulo ovat toimivia ja turvattuja. Sen sijaan varmasti jokainen on tekemisissä esimerkiksi erikoissairaanhoidon kanssa jossain vaiheessa elämäänsä. Tämä on yksi syy, miksi uskon ettei sosiaalipalveluja osata arvostaa tavalla, joka niille kuuluisi.

Sosiaalipalvelut ovat yhteiskunnan liima ja turvaverkko, joka kannattelee haavoittuvassa asemassa olevia. Erityisesti niiden merkitys korostuu tänä päivänä, kun toimeentulon vaikeudet koskettavat entistä useampaa ja mielenterveys- ja päihdeongelmat ovat kasvussa. Sosiaalipalvelut ehkäisevät syrjäytymiskehitystä ja pitävät yllä ihmisten toivoa ja osallisuutta.

Pelkään, että yhteiskunnallisen keskustelun ja ymmärryksen puute sosiaalipalveluista johtaa siihen, että myös hallituksen kaavailemat 100 miljoonan leikkaukset sosiaalipalveluihin toteutuvat ilman suurempaa meteliä. Kyseiset leikkaukset yhdistettynä sosiaalialan järjestöjen työtä koskeviin leikkauksiin voivat aidosti olla kohtalokkaita.

Usein ajatellaan, että erikoissairaanhoito on se paikka, jossa ihmishenkiä pelastetaan. Näin toki on, mutta se ei ole ainoa. Toimivat sosiaalipalvelut pelastavat sekä epätoivon että mielenterveys- ja päihdeongelmien aiheuttamilta kuolemilta. Sosiaalipalveluita on puolustettava.

Valtiovarainministeri Riikka Purra kertoi eilen norsunluutornistaan, miten tuloerot eivät ole Suomessa ongelma ja että kansalaisten huoli eriarvoistumisesta ja tuloerojen kasvusta perustuu tietämättömyyteen. Ja tämä tietämättömyys on median syytä.

Ja kuinkas sitten kävikään. Seuraavana päivänä saatiin jälleen leikkausuutisia.

Toimeentulotuki on viimesijainen taloudellinen tuki, jolla turvataan henkilön ja perheen ihmisarvoisen elämän kannalta vähintään välttämätön toimeentulo. Tukea voi saada silloin, jos palkka tai muut tulot eivät riitä elämiseen. Ja nyt hallitus suunnittelee kohdistavansa tähän tukeen leikkauksia.

Meillä on jo nyt tilanne, jossa lapsiperheköyhyys, häädöt ja maksuvaikeudet ovat selvästi lisääntyneet. Purran mukaan hallituksen leikkaukset kohdistuvat niihin ihmisiin, jotka voivat parantaa taloudellista tilannettaan. Samalla kuitenkin työllisyysnäkymät ovat heikentyneet ja esimerkiksi lääkkeiden hinnat ovat nousseet. Eriarvoistuminen on todellisuutta. Etuoikeutettuna se on toki vaikea nähdä ja ymmärtää.

Kokoomuksen pienituloisia kurjistava politiikka ei tullut yllätyksenä. Mutta nyt hallitusvastuussa perussuomalaisten linjat ja periaatteet ovat tulleet kaikessa karmeudessaan näkyväksi, vaikka ennen eduskuntavaaleja Purra toi selvästi ilmi, etteivät perussuomalaisille pienituloisiin kohdistuvat leikkaukset käy. Se mikä kyseisessä puolueessa kuitenkin on ja pysyy, on tarve uhriutua sekä kylvää epäluuloa ja -luottamusta mediaa kohtaan.

​Empatia ei todellakaan kuulu tämän hallituksen tai Purran politiikkaan, ja se näkyy ja kuuluu

Tamperelainen uutisoi tänään palvelutalokaupasta. Yli 130-vuotias tamperelainen järjestö myy ympärivuorokautisen palveluasumisen yksikön suuren terveysjätin konsernille, jolla on jo nyt Pirkanmaalla erittäin merkittävä asema sote-palvelujen tuottajana.

Tämä on surullinen kehityssuunta. Pirkanmaan hyvinvointialueen valtuusto hyväksyi marraskuussa monituottajuusohjelman, jonka "toimeenpanossa pyritään mahdollistamaan kaiken kokoisten toimijoiden edellytykset tuottaa hyvinvointialueen tarvitsemia laadukkaita palveluita." Todellisuudessa kuitenkin hyvinvointialue on asettanut niin matalan maksukaton, että sen alla pysyminen on äärimmäisen vaikeaa pienille palveluntuottajille. Lopputuloksena järjestöpohjaiset toimijat sekä pienet yritykset voivat joutua luopumaan palvelujen tuottamisesta ja mahdollisesti myymään palvelunsa suurille terveysjäteille. Suurilla kansainvälisillä yrityksillä on aivan eri mittakaavan taloudelliset puskurit, jotka mahdollistavat niille riskinoton sekä myös hintakilpailuun lähtemisen. Jos palveluhankinnoissa mennään pelkkä hintalappu edellä ja laatu jää toissijaiseksi, tarkoittaa se pahimmillaan ostopalvelujen keskittymistä terveysjäteille ja palveluntuottajakentän yksipuolistumista.

Järjestö- ja säätiöpohjaisten palveluntuottajien osalta unohtuu usein se, että kyseessä on palvelu, jonka mahdolliset tuotot ohjataan yleishyödylliseen toimintaan. Järjestöillä on myös usein lakisääteisen palveluntuotannon lisäksi voittoatavoittelematonta mielekästä toimintaa, jota ne pystyvät tuomaan esimerkiksi palveluasumisen lisäksi ikäihmisten arkeen. Järjestöillä on vuosien, jopa sadan vuoden kokemus palvelujen kehittämisessä, ihmislähtöisessä työssä ja vapaaehtoistoiminnan edistämisessä. Tämä osaaminen pahimmillaan hukataan, jos pienillä toimijoilla ei ole enää mahdollista pysyä mukana palveluntuotannossa.

On hyvin mahdollista, että tänään uutisoitu palvelutalokauppa järjestöltä terveysjätille ei jää viimeiseksi. Kentällä tilanne koetaan äärimmäisen vaikeana ja palveluita tarvitsevien ihmisten etu on koettu muuttuneen toissijaiseksi suhteessa palvelujen karsimiseen ja hintojen polkemiseen.

Hyvinvointialueen on pidettävä kiinni siitä, että pienillä, yleishyödyllisillä ja järjestöpohjaisilla toimijoilla on jatkossa mahdollisuus olla mukana tuottamassa ostopalveluja. Yksi ratkaisu tämän varmistamiseksi on korostaa entistä paremmin laadun näkökulmaa ostopalvelujen kriteeristössä. Laadun seurantaan tulisi löytää yhteistyöllä oleelliset laatua lisäävät tekijät ja niille helposti seurattavat mittarit. Ennen kaikkea palveluntuotannon kokonaisuudessa on palattava kaikista tärkeimpään, eli ihmiseen ja parhaan mahdollisen hoivan turvaamiseen.